Nykyään kun on niin muodikasta vihata joulua ja kaikkea siihen liittyvää hömpötystä, päätin taas kerran olla toista mieltä. Rosettahan on tunnetusti joulun suuri ystävä. Luulen, että monet joulua inhoavat eivät ole sisäistäneet joulun suurta hienoutta nimittäin sitä, että joulusta voi tehdä oman näköisen. Joulun ei tarvitse olla perinteistä perheidylliä, jos sitä ei halua (tai jos se tuo huonoja lapsuusmuistoja mieleen). Joulu voi olla juuri sen näköinen kuin itse haluaa. Viime jouluna vietin ensimmäistä kertaa joulua ilman perhettä. Sulkeuduimme kavereiden kanssa vaatimattomaan mökkiin Turun saaristoon. Telkkari ei toiminut, unohdimme jouluruoat Helsinkiin, sauna toimi, kynttilät ja takka pelittivät. Ja bensa-asemalta sai jouluruokaa. Leivoimme myös karjalanpiirakoita. Löhösimme sohvilla ja luimme kirjoja. Kuuntelimme jazzia. Aamulla kävimme kävelemässä vesisateessa. Aivan huippujoulu! Olin varma, että itkisin silmät päästäni ilman perhettä, mutta mitä vielä. Nautin uudesta tavasta hiljentyä joulun äärellä ja rauhoittua.

Sinkkuystävättäreni lähtee Egyptiin sukeltamaan jouluksi. Laiva on lastattu tutuilla sukelluskamuilla, joihin hän on tutustunut vuosien varrella. Tänä jouluna minäkin lähden aaton jälkeen sukeltamaan lämpöön. Ensimmäinen joulu auringossa. Odotan sitä kovasti. Olen muuten miettinyt myös sellaista joulunviettoa — jos joskus vietän joulun täysin yksin — että pyydän saada osallistua köyhien joulun järjestämiseen. Menisin siis vapaaehtoisena työntekijänä järjestämään joulua niille, joille joulu ehkä muuten ei olisi yhtä mielekäs juhla. Arvostan kovasti edesmenneen Veikko Hurstin ja hänen vaimonsa Lahja Hurstin elämäntyötä köyhien puolesta. Veikko Hurstin elämä oli muutenkin mielenkiintoinen. Siinä on jotakin ravisuttavaa, kun Jumala nappaa miestä niska-perse-otteella kiinni ja ravistaa raittiiksi. Ja lähettää laupeudentyöhön siltojen alle.

Yksi tärkeä osa minun joulunviettoani on suvun jokavuotiset jouluoluet. Viime lauantaina vietimme 30. jouluoluita ja paikalla oli lähemmäs neljäkymmentä sukulaista. Ihanat juhlat! Ihana suku! Lauloimme karaokea, söimme ihanaa ruokaa, halailimme ja nauraa räkätimme. Tämän vuoden ohjelmassa oli uutuutena Olli K. Kalan järjestämä glögikilpailu. Voitto tuli Rosetalle reseptillä, jonka olin saanut ystävältäni Riieltä. Kaikkien jouluiloksi julkaisen reseptin nyt tässä:

Riien kultainen glögi

1 litra omenatuoremehua
kourallinen neilikoita
pari senttiä tuoretta inkivääriä ohuina siivuina
1 kanelitanko
Disaronno Amaretto -mantelilikööriä

Keitä omenamehua ja mausteita maun mukaan 20-40 minuuttia. Mitä mausteisempaa haluat, sen kauemmin keität. Terästä keitos lopussa liköörillä — älä lisää likööriä kiehuvaan seokseen äläkä kiehauta valmista glögiä, ettei mene hyvät humalat hukkaan. Amarettoa voi laittaa maun mukaan. Minä lisäsin jokaiseen 2,5 desilitran lasiin 2-3 senttiä Amarettoa.

Ja lopuksi vielä takaisin itse asiaan. Joulun onnistuneessa juhlinnassa kyse on ennen kaikkea suunnittelusta. Kun alkaa jo kesällä miettiä, miten haluaisi unelmajoulunsa viettää, on hyvää aikaa luoda sellainen. Jos jättää joulusuunnitelmat viimetinkaan ei ole kovinkaan ihmeellistä, jos päätyy kyhnyttämään joulun yksin sohvan nurkassa. Joulu on sellainen, miksi sen itse suunnittelee. Ja näillä sanoilla (ja tällä Rosetan lempijoululaululla hieman uudentyypisenä esityksenä) toivotan kaikille lukijoilleni armorikasta joulua ja onnellista uutta vuotta 2009!